Avainsana-arkisto: raudaskylä

Kokemuksia koodileiriltä 2018 koodiopen silmin

Nyt kesäloman aikana on kiva tunnelmoida juhannuksen jälkeisin viikon koodileiriä…
Loistava paikka koodileirille oli Raudaskylän Kristillinen Opisto taas tänä vuonna. Koodileirin aikana oli meneillään myös nuorten pop-rock musiikki leiri ja sirkuskurssit, joten nuorta porukkaa liikkui alueella paljon. Kokit tekivät erinomaista ruokaa ja vapaa-ajan tila oli loistavasti järjestetty.  Tänä vuonna Opisto oli järjestänyt vapaa-ajan tilan Kirjaastoonsa, ja se oli lasten suosikkipaikka. Tilasta löytyi mm. biljardi, piano, jalkispeli ja pleikka – unohtamatta loistavia löhösohvia! 

   

Leiriläiset olivat  iältään 10-13 vuotiaita. Leirillä koodattiin tietokoneella ja ilman. Lisäksi ulkoiltiin Parkour-alueella ja oleskeltiin Opiston pihapiirissä. Osa oli koodaillut aiemminkin jotain, mutta osa ei ollut koodannut mitään.  Intoa tehtäviin tuntui  riittävän. Leiri oli kaksipäiväinen (2x6h) – silti ryhmäytyminen tapahtui nopeasti jo ekan päivän aikana. Kavereita löytyi kaikillle!



Leirin ohjelma sisälsi ekana päivänä ohjelmoinnin alkeita ja visuaalista ohjelmointia. Toisena päivänä päästiin kokeilemaan Javascriptin kirjoittamista Codecombat- tehtävässä, ja koodaamaan omaa älypuhelinta MIT app inventorilla. Suosikki tehtävä oli juurikin Codecombat, josta yksi leiriläinen (jolla oli jo koodauskokemusta aiemmin) totesi: ”Nyt tajusin millaista tää koodaus oikeasti on!”
Codecombathan on hyvin pelillinen ympäristö, joka sisältää ilmaisversiossakin parikymmentä eri tasoa, joissa koodataan kirjoittamalla javascriptiä ja edetään vaikeustasolta toiselle. Käyttäjä oppii ohjelmoinnin perusrakenteita: lause, ehtolause, silmukka, muuttuja, funktio. Oli uskomatonta seurata, miten leiriläiset etenenivät tehtävissä ja oppivat kirjoittamaan koodilla aika vaativiakin tehtäviä. Ja se yhteistyö leiriläisten kesken – IHANAA – kaveria neuvottiin tehtävissä eteenpäin ihan oma-aloitteisesti!

  

Koodiopena tämä Opiston leiri on minulle vuoden kohokohtia (jo kolmas vuosi), koska joka vuosi saa oppia lasten koodamisesta jotain uutta ja nähdä lasten innon. Tänä vuonna parasta oli nähdä miten helposti lapset oppivat myös koodin kirjoittamisen, kun ympäristö on hyvä.  Aiemmin leireilläni oli pääasiassa koodattu visuaalisissa ympäristöissä. Tämän kesän kokemuksen mukaan Codecombat on innostava, ja tulen käyttämään sitä toistekin! Muistanhan omasta nuoruudestani 1990-luvulla, kun silmukan koodaamista opettelin… kyllä se oli paljon haastavampaa ymmärtää silloisilla ohjelmointityökaluilla, kuin mitä nykypäivän työkalut tarjoavat!

HYVÄÄ KESÄN JATKOA SINULLE LUKIJANI.
Nyt vähän huilataan, että jaksetaan koodata syksyllä 🙂

Advertisement

Koodileirien tunnelmia 2017 – Raudaskylä

Datasepän koodikoulun koodileirit pidettiin juhannuksen jälkeisellä viikolla Ylivieskan Raudaskylällä. Paikkana oli idyllinen Raudaskylän Kristillinen Opisto, joka nyt toista vuotta tarjosi koodileirejä osana kesän leiritoimintaansa. Opistolla on pitkä perinne musiikkileirien järjestämisestä – klassisesta popmusiikkiin ja puhallinmusiikkiin. Raudaskylä on noin 800 asukkaan kyläyhteisö Pohjois-Pohjanmaalla Ylivieska- nimisessä kaupungissa. Kyläyhdistys on panostanut viihtyisän elinympäristön tarjoamiseen lapsille ja nuorille maaseudulla, joten  kylältä löytyy mm. ympärivuotisessa käytössä oleva lähiliikunta-alue parkour-puistoineen ja skoottausalueineen, unohtamatta leikkipuistoa ja mobiilisuunnistusta. Lähellä Opistoa on Kalajoki ja sen ylittävä jännittävä riippusilta ja lintutorni. Tämä ympäristö tarjosi mainiot puitteet myös koodileiriläisille.


Leiriläisen tekemä leirilogo

Pienten leiriläisten kanssa alkoivat koodileirit maanantaina. Innokkaita ja vilkkaita 7-9 vuotiaita saapui aamulla 12 leiriläistä Opiston infoon. Jännitys oli käsin kosketeltavaa, puheensorinaa ei juuri kuulunut. Muutamat näppäilivät älylaitteitaan. Koodiope johdatti leiriläiset koodausluokkaan, jossa aloitettiin tutustuminen toisiimme ja Rauski-roboon. Tunnelma vapautui nopeasti, kun porukka pääsi ohjailemaan robottia ja huomasi, ettei tässä mistään liian vaikeasta ole kyse. Parin päivän aikana ehdimme tutustua hieman koodauksen alkeisiin ja koodata omaa pelisovellustakin. Pääpaino oli kuitenkin kivassa koodausaiheisessa ajanvietteessä, ulkoilussa, hyvässä seurassa ja tietysti herkullisessa ruuassa. Koodiopelle leirin huipennus tuli viimeisellä välipala-tauolla, jossa leirin lähes nuorin kaveri kysyi: ”Onko tämä leiri taas ensi kesänä, Minä ainakin tulen tänne varmasti!!”

    

Keskiviikkona saapuivat isommat koodileiriläiset, eli 10-13 vuotiaat. Heissä oli mukana jo konkareitakin (=viime vuonna leirillä olleita). Ja muutama enemmänkin harrastuksena koodaillut. Jännitys infoon tullessa oli kuitenkin kova, koska olivathan he kaikki lähes outoja toisilleen. Rauski-robo laukaisi jälleen jännityksen, koska kyllähän robon ohjailu kaikilta onnistuu..
Päivien sisältö oli laadittu seuraavaksi:
1.pv code.org koodausta.
2.pv scratch koodausta.
3.pv scratch ja kodulab koodausta.
4.pv musiikkiohjelmointia.

Koodauksen välissä tietokoneettomia tehtäviä, kuten paperilennokin algoritmi, ja tietysti parkourausta läheisessä puistossa.

Sisällön valinta osoittautui mielekkääksi. Erilaisille tyypeille löytyi mieluista kokeilemista koodauksen parista. Ja vaikka jollakulla jostain osa-alueesta joillakin oli jo paljon kokemusta, niin hänkin sai kokeilla jotain uutta. Koodiope antoi aika vapaasti leiriläisen keskittyä omaan koodiprojektiinsa, jos hänellä sellainen oli mielessä. Mutta kaikki ainakin kokeilivat koodata kaikilla työkaluilla: code.org, scratch, kodulab, sonicpi.

Leirien parasta antia olivat kaverisuhteet, jota syntyi leiriläisten kesken. Koodiope pääsi näkemään sellaisten samanhenkisten pikkukoodareitten ystävyysuhteitten syntyä, joka luultavasti kestää pitkään jopa ihmisiän. Teen yhteenvetoa leirien sisällöstä ja niiden kehittämisestä kesän aikana. Mutta nyt on kiva jäädä kesäloman viettoon koodausopetuksesta!!

Syksyllä Datasepän koodikoulu tarjoaa uusia juttuja Ylivieska-Nivala-Sievi alueen pikkukoodareille. Jäädään odottamaan mitä ne ovat..