Bomberbot oppimisympäristö kokeilussa koodaustunneilla alakoulussa

Datasepän koodikoulu pääsi kokeilemaan Bomberbot- oppimisympäristöä Raudaskosken alakoulun 6. luokalaisten kassa. Tavoitteemme on nyt opiskella Bomberbotilla 5×2 oppituntia, ja tässä ajassa saavuttaa OPS2016 määrittelemät kriteerit 6-luokkalaisen ohjelmointiosaamiselle. Huomenna on jo kolmannet oppitunnit. Ensimmäiset kaksi kertaa ovat sujuneet ongelmitta – Bomberbot on toiminut hyvin. Ja koodiope voi tarkistaa tunnin jälkeen näppärästi mihin asti kukin on päässyt. Myös kotiläksyt on helppo tarkistaa.

Tästä linkistä löytyy tarkemmat suunnitelmat tuntien sisällöksi:
https://raudaskoskenkoodikerho.wordpress.com/rauskin-6-lk-valinnainen-koodaus/

Esimerkki bomberbot tehtävistä

Kurssin lapset ovat opiskelleet koodaukseen liittyviä asioita jonkin verran jo alemmilla luokilla: https://rauskinkoodikoulu.wordpress.com/tehtava/3-4-luokan-koodikoulu/

Kerron blogissani kurssin loputtua, että kuinka kävi ja mitä jäi kullekin käteen. Voit kernaasti hyödyntää sivustollani kerrotut kokemukset ja sisällöt, jos sinunkin luokkasi käytössä on Bomberbot- oppimisympäristö!

Advertisement

Millainen on huippukoodari?


Kirjoittaja on tavallinen koodari, joka harrastaa koiria.

Kuuntelin tämän Nordnetblogin jutun – Koodauskoulusta massimaisteriksi: https://blogi.nordnet.fi/rahapodi-145-koodauskoulusta-massimaisteriksi/?fbclid=IwAR2jviwuyljgPlMR14uMOvw5zGWJ-Txx-LKly3mbnlnEGbv1ti2u51qLJJ8

Se innoitti minut bloggaamaan aiheesta, koska jutussa putkahteli esiin muutamia yleistyksiä siitä, millainen huippukoodari on: ”hän on aloittanut C-kielellä, jotta ymmärtää miten tietokone toimii..”, ”hän pelaa pelejä”, ”hän on yrittäjähenkinen”, ”tekee uusia luovia ratkaisuja, eikä vain kopioi koodia paikasta toiseen”, ”tekee tehokasta koodia”.

Paljon muustakin puhuttiin, mutta nämä olivat asioita, joihin minun huomioni kiinnittyi. Peilasin noita ajatuksia oman ohjelmistoalan uraani, joka on jatkunut jo yli 20 vuotta. Olen urallani työskennellyt kuudessa ohjelmistotalossa – osa pieniä ja osa valtavia. Kokemusta on uusien järjestelmien tekemisestä ja olemassa olevien ylläpidosta/räätälöinnistä. Yrittäjänä lähtee nyt 7. vuosi käyntiin.

Paljon olen urallani tavannut tavallisia koodareita ja myös niitä niin kutsuttuja huippukoodareita. Haluan kertoa neljästä tapaamastani koodarista (=työkavereitani jossain vaiheessa uraani), joita haluan kutsua huippukoodareiksi. Kolme heistä oli miehiä ja yksi nainen. He kaikki olivat aika erilaisia ja heillä oli erilaiset mielenkiinnon kohteet ja suuntautuminen työelämässä sekä yksityispuolella. Yhteistä heillä on intohimo ratkaista koodaamalla ongelmia, ja jakaa onnistumisen tunne muiden kanssa.

  • Ensimmäinen oli tietotekniikan maisteri, joka toimi projektissamme tiimin vetäjänä ja arkkitehtinä/koodarina. Hän hallitsi kehittämämme ohjelmiston kokonaisuuden, mutta oli lisäksi tehokkain koodin kirjoittaja. Hän oli aloittanut opinnot C-kielellä ja opiskellut sulautettuja järjestelmiä tietotekniikan lisäksi. Todella hyvä tyyppi, mutta hän ei mielestäni yrittäjähenkinen ollenkaan, vaikka koodaus intohimona olikin. Eikä hän oikein hyvin hallinnut ihmisten johtamistakaan, koska kiinnostus suuntautui niin syvästi tekniikkaan.  Hän työskentelee  tällä hetkellä sulautettujen järjestelmin toimittajalla.
  • Toinen oli tietotekniikan AMK insinööri, joka toimi projektissamme rinnakkaisen tiimin jäsenenä. Hänelle oli myös helppoa isojen kokonaisuuksien hallinta, mutta helppoa oli myös ruohonjuuritason ongelman ratkaisu koodaamalla. C:n alkeet hän oli todennäköisesti opiskellut, mutta työssään käytti muita kieliä. Hän teki tehokasta ja helposti ymmärrettävää siistiä koodia. Hän tuli toimeen oikein hyvin ihmisten kanssa, mutta ei ollut yrittäjähenkinen hänkään. Auttavainen. Hän työskentelee tällä hetkellä verkkojärjestelmän toimittajalla.
  • Kolmannella oli kaksoistutkinto AMK insinööri (tietotekniikka/tuotantotalous) ja hänellä oli myös Ylempi AMK tutkinto markkinoinnista. Toimin hänen sijaisenaan jonkin aikaa, mutta teimme pari kuukautta myös yhdessä töitä. Hän pystyi hallitsemaan isot kokonaisuudet helposti mukaan laskettuna talouden hallinta. C++ kielen alkeet oli opiskellut, kuten myös tietotekniikkaa. Hän pystyi kirjoittamaan nopeasti toimivan ratkaisun, mutta myös siistiä koodia niin vaadittaessa. Yrittäjätyyppiä ei hänkään ollut, mutta hoiti intohimoisesti työnsä ja halusi edetä urallaan. Hän tuli hyvin toimeen ihmisten kanssa. Hän työskentelee tällä hetkellä ERP-järjestelmien parissa johtajana.
  • Neljäs oli merkonomi. C:n alkeet hän oli opiskellut, mutta ainoa kieli mikä häntä kiinnosti oli Javascript ja nettiin julkaisu (=näiden parissa tehnyt töitä 20 vuotta ja menestynyt hyvin). Graafinen suunnittelu ja grafiikan toteutus tietokoneen näytölle oli hänen lempiaiheensa. Hän ei ollut ollenkaan yrittäjähenkinen, mutta työmotivoitunut kyllä. Kirjallisesti lahjakas ja harrasti musiikkia. Hän työskentelee Internet- palvelujen kehittämisen parissa Senior designerina.

Mutta mikä heillä oli ja on yhteistä ja antaa heille tittelin huippukoodari?
Jokainen osaa ottaa työkaverin huomioon, ja auttaa häntä tarvittaessa. He osaavat myös kysyä ja hakea apua tarvitessaan. Kukaan heistä ei tee siitä numeroa, että on selvästi nopeampi ratkomaan ongelmia, kuin keskiverto koodarit. He osaavat sanallisesti ja kirjallisesti (myös englanniksi) kuvata ongelman ja sen ratkaisun. Heiltä löytyy vahva motivaatio ratkoa ongelmia, mutta he eivät varsinaisesti yrittäjähenkisiä olekaan. Kaikki he ovat työskennelleet yli 10 vuotta ohjelmistoalalla useissa eri työpaikoissa. He eivät keksi pyörää uudelleen, vaan keksivät uusia luovia tapoja soveltaa olemassa olevaa koodia.

Huippukoodariksi ei opita koulussa. Kaikista ei tule huippukoodareita. Huippukoodarilla täytyy olla muitakin ominaisuuksia, kuin tekniikkaan ja koodaamiseen liittyviä, jotka tekevät hänestä erityisen. Mutta vaikka kaikista koodareista ei huippukoodareita tulekaan, niin voin lohduttaa sinua kertomalla omasta kokemuksesta:
”Myös tavallisen koodarin elämä on rikasta, kun saa tehdä sitä mistä tykkää – ratkoa ongelmia koodaamalla!!”

Teille, jotka haaveilette koodarin urasta, niin hypätkää kelkkaan. Ei kannata sähkähtää sitä, että haetaan vain huippukoodareita. Meille muillekin kyllä riittää mielekästä työtä ja PALJON 🙂

Koodaripula – miksi naisia ei hakeudu riittävästi alalle?

Tämä on aihe, jota on puitu monilla foorumeilla. Kyselin asiasta opettajilta ja naiskoodareilta. Tässä koottuna saamiani vastauksia, joissa on pohdittu syitä, miksi tyttöjen kiinnostus teknologiian loppuu 12-15 vuoden iässä ja he eivät hakeudu alalle:

1980-luvulla:

  • ”Yksi syistä on, että 80-luvulla henkilökohtaista tietokonetta alettiin markkinoida nimenomaan pojille”
  • ”80-90-luvulla ”tietokonejuttujen” katsottiin olevan poikien juttuja samoin, kuin vaikka autojutut. Oli  ”luonnollista” että pojat jatkoivat lukion jälkeen tekniseen kouluun (dippi-insinööreiksi) ja tytöt lääkikseen tai eläinlääkikseen.”
  • ”.. tietojenkäsittelyopin opiskelijoissa oli v. 86 tyttöjä lähes yhtä paljon kuin poikiakin.”
  • ”Suomessa tietotekniikka nopeasti leimautui insinööritieteiksi (computer engineering) 1980-luvulla, ja sitä kautta miesammatiksi. Silloin tipahti naisten määrä opiskelijoista.”
  • ”Gamer-kulttuuria ja sen miesvaltaisuutta on tutkittu. Suurimmalle osalle tie koodin pariin käy pelien kautta. Ensimmäiset tietokonepelit markkinoitiin molemmille sukupuolille, mutta 80-luvun puolivälin tienoilla lelufirmat alkoivat ajaa niihin hyvin vahvasti poikakuvastoa. ”

Ympäristön vaikutukset ja asenteet 2010-luvulla:

  • ”Vanhemmat ohjaavat ja käskevät lapsiaan valitsemaan alat.”
  • ”Ehkä eivät vanhemmat valitse lastensa aloja, mutta toki kodin asenneilmapiiri ja esimerkit vaikuttavat lasten valintoihin.”
  • ”Ulkoiset asenteet, perheen rohkaisun puute ja mallien puute vaikuttavat. Meillä on voimassa miesten/naisten -työt jako.”
  • ”Yläkoululaiselle ei ole sopivia koodikerhoja”
  • ”Oletus, ettei 7 pitkänmatikan arvosanalla tee mitään, jos lähtee koodausta opiskelemaan”
  • ”Tietotekniikan kiinnostus lopahti lukiossa kun olin surkea koska en osannut nimetä tietokoneen osia. Luulin, että koodariksi ei voi tulla, etteli niitä osaa..”
  • ”Tytöt toimivat ja valitsevat ryhmänä. Jo eskari-iässä voidaan tietokoneilla luomista pitää poikien juttuna, ellei kukaan tietoa oikaise.”
  • ”Opinto-ohjaajat ei kannusta tyttöjä teknisille aloille…”
  • ”Teini-ikäisiä tyttöjä kiinnostaa enemmän pojat..”

TÄSSÄ OLI NYT ESITETTYNÄ SYITÄ. SEURAAVAKSI ON MIETITTÄVÄ, MITEN TILANNETTA VOISI MUUTTAA VAI VOIKO?

Aiheesta on tehty myös useita tutkimuksia, joihin en kuitenkaan ehtinyt vielä perehtyä. Tässä sinulle linkit:

https://www.theatlantic.com/business/archive/2014/12/toys-are-more-divided-by-gender-now-than-they-were-50-years-ago/383556/

https://yle.fi/uutiset/3-9244101?fbclid=IwAR3TynKjktiTvfj2oyA8AGaf8j3IXPa1QtxwoyI7uPE-zdsLTWmW8vfyCmg

https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2016/09/tiedote-2018-02-28-10-37-55-993042?fbclid=IwAR0rIaZirU5t5onWmFWuPP7_XSm8nKdpYsN3BHNMN5gE62HPZ1Q4adZutco

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/162056?fbclid=IwAR0r5zYPoYBtdYjPhBMEHDlCKd4_T6TDnN6uhMgWh7W_Ae09u4t_8j4CoKE

http://www.theseus.fi/handle/10024/15245?fbclid=IwAR3O8sNyAcn_I6vpp3F3JbqaBgnq0wqp4DLxXuYp6lHgQcI5ui0U7RhNQeo

Miksi koodausta ei pitäisi opettaa vain matematiikan tunnilla?

Ymmärrän hyvin sen, miksi koodausta tulee opettaa peruskoulussa. Ja senkin ymmärrän, jos koodausta opetetaan matematiikan tunnilla, koska jostainhan on aika opiskeluun on otettava tuntikehystä suurentamatta. Mutta sitä en ymmärrä miksi asia on käännetty niin, että matematiikkaa opiskellaankin ohjelmoinnin avulla?! Useista eri artikkeleista julkisuudessa olen lukenut yleisen suuntauksen kulkevan kohti tuota juuri mainitsemani.

Onko OPS2016 tekijöiden tarkoitus ollut tämä. Sitä voi epäillä. Miksi?  Koska ohjelmien ja sovellusten kehittäminen ei ole pelkkää koodausta tai matematiikkaa. Siinä tarvitaan luovuutta. Siinä tarvitaan asiantuntemusta eri aloilta. Tuskin tekijät ovat ajatelleet, että koodataan vain koodauksen vuoksi. Varmasti ajatuksena on ollut sovelluskehitys muodossa tai toisessa. Yksi peruskoululaisia lähellä olevan asia ovat älylaitteet ja pelit. Esimerkiksi pelin kehittämiseen tarvitaan asiantuntijoita tarinan laatimiseen, grafiikan ja äänten luomiseen.  Koodari yhdistää nämä asiat koodilla sovellukseksi eli peliksi. Toinen esimerkki on Suomen kouluissa yleisesti käytetty Wilma-järjestelmä. Sen kehittämiseen on tarvittu asiantuntijoita opetusalalta määrittelemään tarvittavat sisällöt, jotta koodari on osannut rakentaa sovelluksen. Voiko peruskoululainen ymmärtää kaiken tämän, jos koodaus liitetään vain matematiikan opiskeluun!

Parempi tapa koodauksen opiskeluun olisi lisätä ongelmien ratkaisua sovellusten avulla muihinkin oppiaineisiin. Jokaisella oppilaalla löytyy takuulla ainakin yksi aine, joka kiinnostaa muita enemmän. Jos ohjelmoinnin perusideasta keskustellaan oppilaiden kanssa muissakin oppiaineissa matematiikan lisäksi, syntyy takuulla oivalluksia ja ideoita erilaisista sovelluksista. Näitä sovelluksia voidaan sitten toteuttaa koodaamalla kulloinkin sopivassa ohjelmointiympäristössä esim.  nettisivut, peliohjelmointi, robotit yms. Matematiikan tunti voisi olla paikka, jossa opiskellaan ohjelmoinnin perusrakenteet. Muissa aineissa sitten kehitetään sovellukset. Positiivinen suhtautuminen ohjelmointiin voisi olla yksi tavoiteltavista asioista peruskoulun päätteeksi. Koodaripula työmarkkinoilla on kova tällä hetkellä. Positiivisesti ohjelmointiin suhtautuvalle löytyy varmasti paikka työmarkkinoillla tulevaisuudessa. Kun nuori ymmärtää, että pystyy kehittämään sovelluksen, vaikkei matikassa nero olekaan, se voi vaikuttaa jatko-opintoihin ja antaa itseluottamusta. Vaikka ei koodaria kaikista tarvitse tulla, niin hyvä on ymmärtää miksi ohjelmointia tehdään, missä sitä käytetään ja miksi siitä puhutaan niin paljon.

Olen yli 20 vuotta koodannut, eikä vastaani ole tullut ohjelmistoprojektia, jossa olisi tarvinnut syvällisesti matematiikkaa ymmärtää tai soveltaa. Yhteen-, vähennys-, kerto-, jako- ja prosenttilasku on pitkälti riittänyt. Onko minulla ollut vain huono onni, kun ei ole matematiikan sovelluksia tullut eteeni. Olen kyllä tehnyt koodausta mielestäni aika monessa erilaisessa ympäristössä: sulautetut järjestelmät (kännykkä, tukiasema), älypuhelin, tietokanta, tietojärjestelmä, nettipalvelu, kotisivut..  Koodaus vaatii kyllä tekijältään paljon muutakin, kuin matemaattista ajattelua: Järjestelmällisyys, systemaattisuus, luovuus.. onhan niitä kuvaavia sanoja paljon!

Minua innoitti kirjoittamaan tästä aiheesta vastikään lukemani artikkeli: https://www.vapamedia.fi/artikkeli/miksi-koodausta-pitaa-opettaa/

Kokemuksia koodileiriltä 2018 koodiopen silmin

Nyt kesäloman aikana on kiva tunnelmoida juhannuksen jälkeisin viikon koodileiriä…
Loistava paikka koodileirille oli Raudaskylän Kristillinen Opisto taas tänä vuonna. Koodileirin aikana oli meneillään myös nuorten pop-rock musiikki leiri ja sirkuskurssit, joten nuorta porukkaa liikkui alueella paljon. Kokit tekivät erinomaista ruokaa ja vapaa-ajan tila oli loistavasti järjestetty.  Tänä vuonna Opisto oli järjestänyt vapaa-ajan tilan Kirjaastoonsa, ja se oli lasten suosikkipaikka. Tilasta löytyi mm. biljardi, piano, jalkispeli ja pleikka – unohtamatta loistavia löhösohvia! 

   

Leiriläiset olivat  iältään 10-13 vuotiaita. Leirillä koodattiin tietokoneella ja ilman. Lisäksi ulkoiltiin Parkour-alueella ja oleskeltiin Opiston pihapiirissä. Osa oli koodaillut aiemminkin jotain, mutta osa ei ollut koodannut mitään.  Intoa tehtäviin tuntui  riittävän. Leiri oli kaksipäiväinen (2x6h) – silti ryhmäytyminen tapahtui nopeasti jo ekan päivän aikana. Kavereita löytyi kaikillle!



Leirin ohjelma sisälsi ekana päivänä ohjelmoinnin alkeita ja visuaalista ohjelmointia. Toisena päivänä päästiin kokeilemaan Javascriptin kirjoittamista Codecombat- tehtävässä, ja koodaamaan omaa älypuhelinta MIT app inventorilla. Suosikki tehtävä oli juurikin Codecombat, josta yksi leiriläinen (jolla oli jo koodauskokemusta aiemmin) totesi: ”Nyt tajusin millaista tää koodaus oikeasti on!”
Codecombathan on hyvin pelillinen ympäristö, joka sisältää ilmaisversiossakin parikymmentä eri tasoa, joissa koodataan kirjoittamalla javascriptiä ja edetään vaikeustasolta toiselle. Käyttäjä oppii ohjelmoinnin perusrakenteita: lause, ehtolause, silmukka, muuttuja, funktio. Oli uskomatonta seurata, miten leiriläiset etenenivät tehtävissä ja oppivat kirjoittamaan koodilla aika vaativiakin tehtäviä. Ja se yhteistyö leiriläisten kesken – IHANAA – kaveria neuvottiin tehtävissä eteenpäin ihan oma-aloitteisesti!

  

Koodiopena tämä Opiston leiri on minulle vuoden kohokohtia (jo kolmas vuosi), koska joka vuosi saa oppia lasten koodamisesta jotain uutta ja nähdä lasten innon. Tänä vuonna parasta oli nähdä miten helposti lapset oppivat myös koodin kirjoittamisen, kun ympäristö on hyvä.  Aiemmin leireilläni oli pääasiassa koodattu visuaalisissa ympäristöissä. Tämän kesän kokemuksen mukaan Codecombat on innostava, ja tulen käyttämään sitä toistekin! Muistanhan omasta nuoruudestani 1990-luvulla, kun silmukan koodaamista opettelin… kyllä se oli paljon haastavampaa ymmärtää silloisilla ohjelmointityökaluilla, kuin mitä nykypäivän työkalut tarjoavat!

HYVÄÄ KESÄN JATKOA SINULLE LUKIJANI.
Nyt vähän huilataan, että jaksetaan koodata syksyllä 🙂

Koodileiri 2018 – Raudaskylä

Raudaskylän koodileiri on perinteisesti (=kolmatta kertaa) päiväleiri, joka tarkoittaa kivaa tekemistä kesälomapäiviin ja hengailua kavereiden kanssa, mutta yöpyminen on kotona.  Leirin sisältöä on uudistettu niin, että toiskertalaisetkin saavat jotain uutta. Leireillä koodaamme tietokoneella ja ilman, unohtamatta ulkoilua ja vapaata oleskelua kavereiden kanssa. Teemme oman sovelluksen älylaitteeseen hyödyntäen ohjelmoinnin perusteista oppimaamme. Leirille voi tulla lähtötasolta nolla, mutta haastetta saavat myös jo aiemmin koodausta harrastaneet!
Leirien ohjaaja on toiminut ohjelmistosuunnittelijana n.20 vuotta, ja vuodesta 2014 lähtien hän on ollut mukana opastamassa lapsia ja nuoria koodauksen maailmaan.

Raudaskylä (=Ylivieska):

Leirin kuvaus ja ILMOITTAUTUMINEN löytyy leirin linkin takaa!
–> ILMOITTAUTUMINEN ON PÄÄTTYNYT!

TERVETULOA, Luokka odottaa jo leiriläisiä!

Koodaa sovellus omaan älypuhelimeen – Koodausvälipala 5. – 7. luokille

Tutustuin  alkukeväästä MIT App Inventor- nimiseen ohjelmointiympäristöön. Se on Scratchia ylläpitävän organisaationilmainen työkalu mobiiliohjelmointiin. Ja vaikka se opiskelua varten kehitetty onkin, niin sillä voi tehdä ihan oikeita sovelluksia ja laittaa ne jakoon kavereille. Eikö kuulostakin sellaiselta ympäristöltä, jota jo alakoululaiset olisivat kiinnostuneita kokeilemaan?

Koostin opetusmateriaalin  mobiiliohjelmoinnin kokeiluun MIT App Inventorilla lähikouluni Raudaskosken koulun 5. luokalle.  Materiaali on koostettu  ja yksinkertaistettu Googlen vastaavasta englanninkielisestä. Tarkoitukseni oli kokeilla, miten työkalu sopii tämän ikäisille. Opetusmateriaali löytyy Rauskin koodarit 2015-2010 nettisivulta:
https://raudaskoskenkoodikerho.wordpress.com/2018/03/27/koodataan-ohjelma-alypuhelimeen-mit-app-inventor/ 

Kokeilussa meillä oli käytössä koulun Cromebook- tietokoneet ja Wi-Fi verkko. Lisänä oli oppilaiden omat Android- älypuhelimet. Oppilaiden taustana oli, että he olivat kokeilleet jonkin verran visuaalista ohjelmointia code.org ja Scratch ympäristöissä.  MIT App Inventor käyttäminen onnistui ohjeiden avulla helposti. Ehdimme kahden oppitunnin aikana käydä opetusmateriaalin perusteet osan läpi. Perusteisiin kuuluu ympäristön käytön opiskelu ja yksinkertaisen sovelluksen koodaminen ja siirtäminen omaan älypuhelimeen. Lisätehtävänä materiaalissa on omien pelien tekemiseen ohjelinkkejä, mutta näihin me emme ehtineet. Niistä saisi pidettyä toisen kaksoistunnin varmasti.

Oppilaat olivat oikein innostuneita!
Kokeiluni onnistui niin hyvin, että uskallan suositella vastaavaa muillekin 5. – 7. luokkien opettajille. Vaikka opettajalla ei olisi koodauksen kokemusta juurikaan, niin laatimani ohjeen avulla hän voi uskoakseni tutustua aiheeseen ja vielä tunnin läpi 🙂
MIT App Inventorin käyttö on alakoululaisellekin helppoa, jos visuaalinen ohjelmointi esim. Scratchilla tai code.org:ssa on jo tuttua.  Eipä kuin kokeilemaan toukokuun koodauskevennykseksi tätä !!

 

Yritetäänkö ohjelmointia opettaa alakoulussa liian vaikeasti ?

Artikkelin kirjoittaja on opetellut ohjelmointia yli 20 vuotta, ja haasteet ohjelmoinnin parissa kiinnostavat edelleen.

Vastaani tuli netissä tämä sivusto MAOL-ohjelmointimateriaali, jota tuottaa Koodaus- ja ohjelmointi matematiikan opetuksessa- hanke 2016-2017 

Mietin yritetäänkö hankkeen määrittämissä tehtävissä lähteä liikkeelle liian vaikeista asioista? Opettamaan liian pienille erilaisten ohjelmointityökalujen käyttöä?
Koska eihän OPS2016 tavoite ole tehdä kaikista koodareita, jotka osaisivat ohjelmia kirjoittaa. Vaan lasten tulisi ymmärtää mihin koodausta tarvitaan ja mihin sillä voi vaikuttaa.

Taustalla kritiikissäni on osallistumiseni Rauskin koodikoulu- hankkeeseen 2015-2016, jossa opetettiin lapsille koodauksen alkeita ja kehitettiin materiaalia koodauksen opettamiseen.  Tässä hankkeessa  kokeiltiin, millä tavalla lapset saataisiin innostumaan ohjelmoinnista. Ei sitä, että miten koodaus liitettäisin matematiikan opetukseen.  Hankkeen jälkeen tehtiin kysely koodikouluun osallistuneille oppilaille (=130 oppilasta 1.-6. luokilta). Kyselyn tuloksista ilmeni, että yli 90% osallistuneista oli innokkaita jatkamaan ohjelmoinnin opiskelua samaan tyyliin.

On rajallinen määrä  minkä verran oppitunteja voi kuullakin vuosiluokalla ohjelmointiin käyttää. MAOL-ohjelmointimateriaali lähtee liikkeelle suoraan Sratch- ohjelmoinnista.  Onko se hyvä, mielestäni ei. Miksi?

Mielestäni ja omasta kokemuksesta lähtien ei eka-tokaluokkalainen vielä voi ymmärtää yhteyttä siihen, että oppimalla ”pelaamaan” scratchJr- ohjelmalla olisi jotain tekemistä tietokoneen käyttäytymisen kanssa, puhumattakaan siitä, että hän ymmärtäisi mihin ohjelmoinnin perusrakenteita tarvitaan ohjelmoitaessa (=näitähän scratch opettaa). Helpomminkin päästää alkuun ohjelmoinnin alkeiden opettelussa ja vieläpä ilman tietokoneita. Jos halutaan, että mielenkiinto koodaukseen säilyy yläkouluun asti, niin kannattaa muistaa OHJELMOINTI <> SCRATCH, ja käyttää alimmilla luokilla koodauksen tunteja muunlaiseenkin, kuin Scratch tekemiseen.

Seuraavassa on esimerkkejä miten päästäisiin ilman tietokoneita alkuun. Nämä perusasiat tulisi käydä kaikkien ohjelmointia aloittavien lasten läpi:

1.Oppitunti – Mitä ohjelmointi on?
Tietokone on tyhmä. Se tarvii ohjelmoimalla tehdyn ohjelman osatakseen toimia.
Kauko-ohjattavan lelun avulla havainnollistetaan mitä ohjelmointi on = Käskyjen antamista tietokoneella. Tunnilla ei tarvita tietokonetta.

2.Oppitunti – Opetellaan käskyjen antamista
Koska ohjelmointi on käskyjen antamista tietokoneelle, niin nyt ohjataan ihmisrobottia käskyillä. Opitaan muodostamaan ohjelmia eli tekemään käskyjonoja. Ei tarvita tietokoneita.

3.Oppitunti – Ongelman ratkaisu ja käskyjonot
Lautapelin esim. Robogem avulla muodostetaan käskyjonoja ja ratkotaan ongelmia. Opitaan ohjelmoinnin sanostoa. Ei tarvita tietokoneita.

4.Oppitunti – Mikä on algoritmi
Tutustutaan käsitteeseen algoritmi yksinkertaisten tietokoneettomien tehtävien avulla. Koodaus tarkoittaa algoritmien tekemistä. Ei tarvita tietokoneita.

5.Oppitunti – Robotit ohjelmoinnin opetuksessa
Robotteja voi käyttää apuna havainnollistamassa sitä, mitä ohjelmointi on.
Löytyy yksinkertaisia robotteja, joiden ohjelmointiin ei tarvita vielä tietokoneita.

OPS2016 tavoitteett 1.-6. luokille tästä, ja vinkkejä tehtäviin.

OPINAIKA- oppimisympäristöön on tulossa koodauksen opettamiseen materiaalia, jolla voi aloittaa alkeista ilman tietokonetta. Eli alkuun pääsee myös sellaiset koulut, joissa laitepula esteenä ohjelmoinnin opettelulle.

Naisten koodileiri Suomessa 2018

Naisten koodileirin 12.-15.4.2018 ilmoittautuminen on käynnistynyt.

Naisten koodileirin idea lähti FB-ryhmästä Ompeluseura LevelUP Koodarit. Siellä kyseltiin Suomessa pidettävää naisten koodileiriä. Itsestä tuntui heti, että mikä ettei sellaisen saisi pystyyn.. Pienemmällä porukallla sitten aloitettiin suunnittelu, ja kohteeksi valikoitui Isosyöte – Suomen eteläisin tunturi. Syynä se, että parilla meillä valmistelijoilla sattui olemaan valmiita kontakteja sinnepäin, ja tuntemusta alueesta.

Datasepän koodikoulun aloitin muutama vuosi sitten sillä ajatuksella, että vien koodauksen ilosanomaa peruskoululaisille. Parina kesänä olen hyvällä vastaanotolla pitänyt lasten koodileirejä. Mutta sittemmin on tullut tarpeita opettaa koodauksen alkeita myös aikuisille.

Toivotaan, että ilmoittautujia tulee riittävästi ja saamme leirin käyntiin!
Tämän tyyppisellä toiminnalla voimme toivottavasti tsempata uusia naisia alalle. Leirille voi lähteä kokeilemaan olisiko tämä oma juttu!

Itse 20 vuotta miesvaltaisella ohjelmistoalalla toimineena liputan sen puolesta, että lisää naisia vaan koodaamaan!!

20.3.2018 tilanne:
ILMOITTAUTUNEITA EI EHDITTY SAADA RIITTÄVÄSTI ENNEN HOTELLIHUONEIDEN VAHVISTUSPÄIVÄÄ, NIIN SUUNNITTELEMME KESÄLLE UUTTA TOTEUTUSTA VAELLUKSEN JA KOODAUKSEN MERKEISSÄ !!